Wednesday, September 19, 2007

"Kirkon ovella odottaa naispappeutta paljon suurempia kysymyksiä"

©Alueviesti 11.09.2007
Vammalan seurakunnan pastori Markus Malmivaara ei muuttanut kantaansa naispappeuteen palattuaan syyskesästä työhänsä hoitovapaalta. Hän kieltäytyy edelleen toimittamasta jumalanpalvelusta naispuolisen papin kanssa, eikä aio muuttaa kantaansa, koska näkee että naispappeuden perässä kirkkoon marssiin monia muita asioita. Hän sanoo, että siitä huolimatta että joutusi kurinpitotoimien kohteeksi, hänestä tärkeintä on, että nyt käytävän naispappeutta koskevan keskustelun yhteydessä nähdään, että kirkon ovella odottavat paljon suuremmat kysymykset, joiden myötä "uusi kristillinen usko" saattaa rantautua maahamme.
Markus Malmivaara, 32, on seitsemättä polvea Malmberg-Malmivaaran pappissukua. Tunnetuin maamme kirkkohistoriassa täsä ketjussa on ollut Nils Gustaf Malmerg, jonka isä oli jo pappi. Markus malmivaaran isä on punkalaitumen kirkkoherra Klaus Malmivaara. Malmivaaralaisuudesta on puhuttu lähinnä Nils Gustavin pojan Wilhelmin ja tämän pojan Väinön myötä. Markus Malmivaaran hengellinen koti on herännäisyys. - Se ei ole jakaantunut erilaisiin liikkeisiin, mutta sen sisällä on erilaisia vivahteita. Sen "kantaisät" ovat olleet Paavo Ruotsalainen, Nils Gustav Malmberg ja Jonas Lagus. Tämä kolmikko yhdisti 1800-luvulla Pohjanmaan ja Savon herätysliikkeet. Herännäisyyden ydinsanoma on se, että ihminen on maan tomua ja Jumala hallitsee kaiken.Markus Malmivaara on julkisesti ilmoittanut ja myös sen käytännössä osoittanut, ettei hänestä naisen pappisviralle löydy Raamatusta perusteita. Malmivaara sanookin, että kokonaisuudessaan nyt käytävässä keskustelussa ja siihen liittyvistä mahdollisista kurinpitoimista huolimatta kyseessä on nyt laajempi kirkon sisällä käytävä prosessi. - Olemme kuin vedenjakajalla, sanoo Malmivaara. - Koen niin, että pohjimmiltaan kyse on siitä, haluammeko me säilyttää kirkon ikiaikaisen perinnön, jonka olemme menneiltä sukupolvilta saaneet. Kyse on siitä, minkä merkityksen annamme Jumalan sanalle ja lopulta hänen valmistamalleen pelastukselle.Ottaessaan selkeän kannan, ei vain ajatuksissa tai sanoissa vaan myös teoissa, Markus Malmivaara on ilmoittautunut siihen joukkoon, johon julkisuudessa liitetään Oulun seurakunnan kappalainen Vesa Pöyhtäri ja Vammaan seurakunnan kappalainen Jari Rankinen. Pöyhtärin asia on käsitelty pitemmälle Oulun tuomiokapitulissa, Rankisen odottaa ratkaisuaan Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulissa. Rankisen osalta ratkaisu saattaa siirtyä muutamalla kuukaudella, sillä hän on puolen vuoden mittaisella virkavapaalla.- En ajattele asiaa lopputuloksesta käsin eli siitä, mitä mahdollisesti on edessä, sanoo Malmivaara kurinpitomenettelyn vielä avoimesta lopputuloksesta. - Elän päivän kerrallaan ja teen työtäni kuin ennenkin."

Loput kirjoituksesta löydät http:/www.kopteri.net.

On hienoa, että meitä, jotka luemme Raamattua yhteisen kristikunnan tavalla, on jokaisessa herätysliikkeessä. Se vain osoittaa sen, että Jumalan sana puhuu samaa ja ohjaa samaan suuntaan, jos vain tahdomme olla sille kuuliaiset. Jaan Markuksen käsityksen siitä, että naispappeuskysymyksen takana on paljon suuremppiekin kysymyksiä. Minusta näyttää siltä, että ns. vanhauskoiset halutaan siivotä pois kirkosta, että kirkkoa päästään tosi toimella maallistamaan ja kampeamaan Jumalan sanan osoittamalta väylältä. Se väylä vie kuitenkin taivaaseen, vaikka "harvat sen löytävät". Soisin, että moni sen löytäisi, ja siksi tahdon yhdessä rintamassa Markuksen, Jarin , Ari Norron ja monien monien muiden kanssa jatkaa rakkaassa kirkossamme paimenviran hoitamista.

1 comment:

Viher-Tuomo said...

Hei Vesa,

hienoa, että uskallatte edelleen toimia kuten omatuntonne Raamatun valossa sanoo. Itse kirkkomuusikkona teen yhteistyötä myös naispappien kanssa, ja monet ovat Raamatunkin valossa tulleet naispappeusasiassa toisiin ajatuksiin kuin mm. sinä, Jari, Markus ja kumppanit.

Ymmärrän kuitenkin hyvin ratkaisuanne. Paljon vähemmän ymmärrän sitä, mitä tänään luin uutisista. Otan osaa ja toivon, että kirkon virallisten oppien mukaan uskovia seurakuntalaisia ja pastoreita ei ajettaisi ulos kirkosta. Mitä enemmän kirkko maallistuu, sitä enemmän täytyy miettiä, onko oma kutsumukseni Suomen ev.lut. kirkon kanttorina, jos ei voi toimia Raamatun ja omantuntonsa mukaan ilman sanktioita.

MuK ja 4. vuoden kirkkomusiikin opiskelija Tuomo Viherjuuri, Helsinki