Friday, March 28, 2008

Uskon rukous epätoivon keskellä

Rakas Herra Jumala, oma Isämme, tämä kurja elämä on niin täynnä valitusta, epäonnea ja epävarmuutta, niin täynnä uskottomuutta ja pahuutta, että olemme saaneet siitä kylliksemme. Me toivomme jo kuolemaa. Näin meidän sydämiämme yhä uudestaan ahdistaa kärsimättömyys ja elämänväsymys Me kyllästymme elämään ja toivomme itsellemme kuolemaa, vain siksi ettei meidän enää tarvitsisi kärsiä ja pitää puoliamme. Mutta sinä, Isä rakas, tunnet heikkoutemme. Anna meille siis kärsivällisyyttä kaikessa, mitä on kärsittävä. Auta meitä vapaaehtoisesti kestämään tämän elämän vaivat. Saata itse meitä turvallisesti halki kaiken pahuuden. Ja kun lopulta olemme matkan päässä, ota meidät silloin armollisesti pois tästä maailmasta. Älä salli kuoleman kauhistaa tai masentaa meitä. Lujassa uskossa laskemme sielumme sinun käsiisi.

Rakas vaimoni tapaa lukea ennen nukkumaan menemistä "Martti Lutherin rukouksia" ääneen. Lukee hän välillä Aku Ankkaakin. Nuo Lutherin rukoukset menevät sieluuni kuin kuuma veitsi voihin. Niissä ei lässytetä, ne ovat lujasti sanaan juurtuneita ja elämänmakuisia - aivan toista kuin monet nykypäivän Jumalan "rakkaudesta" heruttavat lörpöttelyt. Lutherin ja tämän päivän hurskastelijoiden ero on mielestäni siinä, että Luther eli Jumalan kirjoitetusta sanasta. Sanassa, sen jokaisessa jakeessa niin evankeliumeissa kuin kirjeissäkin puhui hänelle Pyhä Henki. Tämän lisäksi Luther myös eli vahvasti sanan todeksi. Sanan tähden hän sanoi aikansa kirkon johtajalle Roomassa, "Teillä on väärä vanhurskauttamisoppi", ja sai pian tuntea vainoa ja uhkailua. Hän ei pitänyt sanaa vain omana aarteenaan, vaan julisti sen eteenpäin kaikessa voimassaan, vaikka itse inhimillisesti arkaillen.

Helppoa se ei ollut Lutherillekaan. Oheinen rukous kertoo niistä tunnoista, joita hän joutui kokemaan, kun kaikki tiet näyttivät nousevan pystyyn. Jotakin samanlaista joudumme mekin kokemaan. Luotetaan kuitenkin, että Taivaan Isä on suuri. Hän johdattaa myös läpi tuiskun ja auttaa vainon ristin kantamisessa. Nämä meidän ristimme ovat pieniä verrattuna siihen ristiin jonka Herramme kantoi edestämme. Taivas on auki ja voitto saatu.

Rukoilkaa piispojemme puolesta! Tänään ymmärsin kuin ilmestyksenä, ettemme me Jarin ja Arin kanssa ole suurinta hätää kärsimässä, vaan piispamme, jotka maailma on pakottanut ja pakottamassa luopumaan Jumalan sanasta. Meiltä viedään työ ja toimeentulo, mutta heiltä Jumalan sana. Rukoilkaa heidän ja meidän puolestamme, että sana saisi pysyä Jumalan sanana ja kirkko Kristuksen kirkkona. "Herra Jeesus Kristus. Avaa kahleet. Tätä me syntiset pyydämme!" Amen, hyvää yötä, ja nyt nopeasti nukkumaan.

Thursday, March 27, 2008

Lutherin rukous

Alla oleva rukous hengellisyydessä ja nöyryydessään riisuu kyllä aseista meidät tämän ajan papit ja saarnamiehet, jotka olemme kyllä kunniaa ottamassa, mutta liian usein unohdamme, että "viisaus on Jumalalta lainassa" ja se on annettava lähimmäisten ja Jumalan kunnian palvelukseen.

Papin rukouksia

Rakas Jumala, auta meitä kaikkia elämään niin kuin me opetamme. Auta meitä muuttamaan sanat teoiksi. Me olemme niin usein niitä, jotka sanovat "Herra, Herra", ja näkevät vaivaa julistaakseen sanaasi oikein. Mutta teot ja seuraaminen puuttuvat. Älä anna meidän itse riistää pyhyyttä pyhältä sanaltasi!
Anna armosi, rakas Herra Jumala, että ymmärtäisin sanasi oikein. Auta minua ennen kaikkea toimimaan sen mukaisesti. Kaikkein rakkain Herra Jeesus Kristus, jos opintoni eivät tuota kunniaa yksinomaan sinulle, niin jääkööt aakkosetkin minulta ymmärtämättä! Lainaa minulle ymmärrystä vain sen verran, kuin minä syntisparka tarvitsen tuottaakseni sinulle kunniaa. Amen


Herra Jumala, sinä olet asettanut minut papiksi kirkkoosi. Sinä näet miten taitamaton minä olen hoitamaan näin suurta ja raskasta virkaa. Ilman sinun apuasi olisin jo aikaa sitten kaiken tärvellyt. Siksi minä huudan sinun puoleesi! Sydämin ja suin tahdon olla sinun käytössäsi ja seistä paikallani. Tahdon julistaa sinun sanaasi eteenpäin. Tahdon itse sitä jatkuvasti opiskella, sitä tutkia ja ahkerasti soveltaa. Käytä minua työkalunasi! Rakas Herra, ethän hylkää minua! Sillä jos sinä jätät minut yksin, minä heti tärvelen kaiken! Amen

Saturday, March 22, 2008

A-talk 20.3.2008

Olette vasrmaankin katsoneet joko kotona tai netistä YLE Areena sivustolta A-talk keskustluohjelman. Ohjelmassa saimme ohjelman rungon etukäteen, ja kun keskustelu lähti käyntiin, niin se vei sitten omaa tahtiansa. Paljon jäi sanomatta.

Oheisen suunnitelman kuitenkin laadin itselleni.
Kysymykset ja runko toimittaja Jan Anderssonilta


Lähdemme liikkeelle eroamisista.

-miksi ihmiset erovat kirkosta?
Rakenteellinen tekijä: Parokiaaliperiaate, eli pakko vaihtaa seurakuntaa, kun muuttaa vaikka kadun toiselle puolelle, suurin yksittäinen tekijä. Muuttoliike ohentaa suhdetta kirkkoon, ja seuraava sukupolvi ei enää löydä kirkon sanomaa. Kirkon identiteettikriisi Kirkon tulisi olla uskollinen sanomalleen ja eritysilaadulleen. Yleinen maallistuminen ja vaikuttaa myös. Kaikesta samaa
massaa.

Jyväskylän 100 000 hengen jättiläisseurakunta on karmea esimerkki kirkon kekseliäisyyden puutteesta. Pitääkö aina seurata yhteiskunnan trendejä. 500-1000 hengen Don Camillo-seurakunnat omalla papilla olisi paljon parempi Jyväskylälle kuin kasvoton jättiläinen.

Julistuksen ristiriidat: Pastorit saavat julkisissa puheenvuoroissaan opettaa vastoin apostolista tunnustusta, muuttaa ylösnousemusopin, neitseestäsyntymisopin ja sovitusopin.

-mitä mieltä olemme eroa kirkosta.fi:n toiminnasta?
Sivujen taustalla on uskomusyhteisö ”Vapaa ajattelijat”. Se itsekin toimii kuin uskonnollinenyhteisö: sillä on uhri, sillä on profeetat, sillä on dogmit. Tieteellinen maailmankuva on itsessään uskonnollinen, se perustuu uskonlauseeseen ”Jumalaa ei ole”. Sen lähetystyötä on sivuston ylläpitäminen.

-johtuuko eroamiset liiasta suvaitsemattomuudesta vai liiasta suvaitsevaisuudesta?

Ei ratkaisevasti kummastakaan. Ratkaisevaa on se, ettei kirkko ole kyennyt luopumaan rakenteellisella tasolla entisestä valtiokirkollisuudesta. Järjestelmä on edelleen rakennettu sellaista yhteiskuntaa varten, jossa asutaan pienissä kylissä, opitaan ammatti isältä ja pysytään paikallaan. Tämän päivän Suomi on aivan jotain muuta. Kykeneekö uusi
kirkolliskokous muutoksen tekemiseen? Toivoisin.

Sitten jatkamme erikseen ja tarkemmin teemalla naispapit
-miksi naispapit aiheuttavat yhä ristivetoa kirkossa?
Ristivedotjohtuvat kirkon taitamattomuudesta päätöksentekijänä. Piispaikokouksen päätös oli luvattoman puutteellinen: Heikan paperissa oli 1) puuttellinen perusoikeusselvitys (ns. negatiivinen uskonnonvapaus jätetty kokonaan selvittämättä eli perustuslain 11§ 2 mom. Piispa Björkstrandin näkemys negatiivisesta vapaudesta vain oikeutena erota ja perustaa uusi kirkko on liian ahtaasti tulkittu. Tosiasia on, että nykyinen lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset ovat vain parantaneet uskonnonvapauden suojaa. 2) tasa-arvolain soveltamista uskonnonharjoittamiseen ei selvitetty,
3) ei selvitetty mitä on aikanaan kirkolliskokouksessa päätetty ja keskusteltu samoin kuin valtioneuvostossakaan ja eduskunnassa.

Tämä on ongelmmallista sen johdosta, että KHO nojautuu kirkon "valmistelutyöhön" tehdessään päätöksiä näistä asioista. Virhe kertautuu ja tulee toisiinsa nojautuva virhetulkintojen sarja, joka johtuu vain siitä, että ensimmäinnen tulkitsija ei tehnyt esityötä asianmukaisesti. Missä ovat esimerkiksi prof. Olli Mäenpään ja Päivi Romanovin asiantuntijalausunnot? Mitä se kertoo valmistelutyöstä, että Heikan työryhmä ei kuullut ulkopuolisia perusoikeusasiantuntijoita ja lähetti asiakirjan ennen kuulemista tiedotusvälineille? Vasta piispainkokouksen valmistusvaliokunnan työryhmä (piispa+3 asessoria, ei yhtään lainoppinutta) kuuli 14.8. kokouksessa Mäenpäätä ja Romanovia pannessaan kokousta kasaan, mutta asiantuntijoiden virallista lausuntoa ei ole olemassa.

Kieltämättä outoa valmistelua päätökselle, jota tuomiokapitulit käyttävät jo nyt "oikeusohjeena"! Mielestäni näin toimitaan, kun ei ole puhtaat jauhot pussissa.

-miksi naipapit hyvä/huono asia?
-kenen tehtävä on ratkaista mahd. "ongelma", mitä naispapeuteen liittyy?
Kirkolliskokouksen olisi tehtävä päätös, jossa se määrittelee ponnen merkityksen vastaansanomattomasti. 1986 tiedettiin, että nyt synnytetään vaikea ongelma, eikä tähän päivään saakka ole tullut uusia lakipykäliä aiheesta. 20 vuotta naispappeuden vastustusta ja puoltamista kirkossa todistaa tämän.
-onko joidenkin tahojen kriittinen suhtautuminen naispappeuteen syy siihen, että ihmiset erovat kirkosta? Tutkimusten mukaan ei ole. Suurin syy on yleinen maallistuminen.
-mihin perustuu kieltäytyminen yhteistyöstä naispappien kanssa?
Asia on Raamattukysymys. Siksi se on niin luovuttamaton. Raamattu selkeästi sanoo asian useassa kohdin, ja kirkon 2000 vuotta on vahva todiste. Edelleenkin ylivoimaissesti suurin osa kristikuntaa noudattaa
Raamatun järjestystä.

Hyväksyminen vaatisi Raamattukäsityksen muuttamista. Se ei olisi enää Jumalan sana ihmiselle vaan ihmisen pohdintaa Jumalasta. Paavali ja Johannes voitaisiin päästää lomalle. Evankeliumikin voitaisiin panna lomalle, kuten eräs piispa tekee Kuopiossa pastori Suokonaution kautta.


Tämän jälkeen sivuamme samaa sukupuolta olevien suhteita ja kirkon suhtautumista niihin

-voiko sellainen ihminen, joka seurustelee samaa sukupuolta olevan kanssatyöskennellä kirkossa?
Kirkon virallisten kirjojen mukaan homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä. Eihän myöskään avoliitossa eläviä heteroja vihitä papeiksi.Syntinä homoseksuaalisuuden harjoittaminen ei ole suurempi ja tuomittavampi kuin muut, vaan kuuluu anteeksiannettaviin synteihin. Nykytilanteessa on hyvä, että homoseksuaalit eivät tunne itseään enää niin eristetyksi sosiaalisesti. KEskustelussa voisi olla enemmän esillä myös se puoli, että homoseksuaalisesta suuntautumisesta voi usein palautua takaisin luonnonmukaiseen.
-piispat ovat laittaneet työryhmän selvittämään kirkon suhtautumista homoseksuaaleihin (siunaamis- ja vihkimiskaavat, halutaanko/tarvitaanko, miksi ei miksi kyllä?).
Piispainkokouksen asettama Raamatuntutkija esitti Raamatun olevan niin VT kuin UT:sakin yksimielinen tässä kysymyksessä. Jumalan sana torjuu sen syntinä ja luonnottomuutena. Ihminen ei ole muuttunut sitten Jeesuksen
päivien, syntisiä ollaan edelleenkin, vaikka informaatio on lisääntynyt.
-miten kirkon tulisi suhtautua tähän ryhmään ihmisiä?
Rakkaudellinen kehotus parannuksen tekemiseen ja jokaisen syntisen vastaanottamiseen Jumalan armossa ja anteeksiantamuksessa. Evankeliumi kuuluu kaikille.

Sitten esitämme kysymyksen toisin päin: onko ehkä niin, että jos kirkko ei pysy alkuperäisen sanoman äärellä, niin kirkon legitimiteetti murenee.
-käykö niin, että kirkko jakautuu kahtia?
Että tunnustukselliset pakotettaisiin eroamaan? Ei ole toivottavaa. Parempi olisi myös yhteiskunnan kannalta, että kirkkorauha säilyisi ja olot järjestettäisiin kahden kirkkojärjestyksen avulla. Toisessa saisi noudattaa uutta näkemystä, toisessa vanhaa. Tasa-rvolain kirkkopykäla ja uskonnonvapauslaki on tähän riittävä juridinen pohja. Yhteiskunnan täytyisi tähän suuntaan ohjata kirkkoa, kirkko ei siihen nyt itse kykene.
-onko kahtia jakautuminen hyvä vai huono asia?
Kaksi erillistä kirkkojärjestystä olisi ihan OK. Sateenvarjon alla kaksi järjestystä. Ihmiset saisivat
sitten oman Raamattunäkemyksensä mukaan valita mieleisensä.-meillä on esim. luther-säätiö, jolla tiukat rajat: mistä se kertoo? Että kirkko on huonosti hoitanut tunnustukselliset jäsenensä. Samalla se kertoo kuuliaisuudesta Herran käskylle hoitaa kristittyjä sanalla ja sakramenteilla. Siunattu asia, että pappeja saadaan nyt Ruotsin hiippakunnan kautta.
-millä keinoin kirkko saa pidettyä rivinsä kasassa ja jäsenensä kirkossa?
Kirkon olisi rohkeasti oltava "Kristuksen kirkko", Jumalan sanasta voimansa saava. Myös diakoniatyö käytännön evankeliumina on tärkeämpää kuin arvaammekaan.

Pois valtiokirkkopönäkkyydestä.

->loppuun arvokeskustelu, mikä on kirkon tehtävä nyt ja tästä eteenpäin?

Saarnata parannusta ja antaa syntejä anteeksi, avustaa diakoniatyöllä ja tehdä lähetystyötä.. Kaikki muu tukee tätä toimintaa. Synnistä pelastuminen ja Jumalan yhteyteen pääseminen on ihmisen tärkein tarve. Jos kirkko ei pidä siitä huolta, kuka pitää?

Pääsiäinen ompi suuri juhlamme

Hyvää Ristin ja ylösnousemuksen juhlaa kaikille blogin lukijoille!

2000 vuotta sitten tapahtuivat uskomme kannalta kaikkein merkittävimmät tapahtumat: koko maailman synti sovitettiin "yhtenä ainoana päivänä", kuolema voitettiin, vanhurskauden lähde avattiin kaikille siihen turvautuville.

Jumala teki itse teot, joihin me, luodut, emme kyenneet. Saamme jäädä lepäämään Jumalan tekojen varaan.

Herramme ei jättänyt pelastustekojaan vain historian kaukaisuuteen, ikään kuin asioiksi, joita voimme muistella taaksepäin. Kristuksessa ne kaikki ovat läsnä joka päivä ja hetki. Missä on Kristus, siellä on hänen täysi pelastustekonsa kaikkine vivahteineen. Evankeliumissa me kuulemme hänen äänensä ja hänen sanomansa ristinsovituksesta luo uskon lahjan sydämeen, ripissä ja synninpäästössä hän itse antaa syntimme anteeksi, kasteessa "puetaan Kristus yllemme" (Gal. 3:) ja ehtoollisessa syömme hänen ruumiinsa ja verensä uskon vahvistukseksi armolla. Ehtoollisella tulemme myös "osallisiksi" Kristuksesta uudelleen ja uudelleen.

Kaikki edellä luetellut Jumalan teot kiertyvät yhteen jumalanpalveluksessa, jonka Jumala itse asetti. Evankeliumi, synninpäästö, kaste, ehtoollinen, uskon lahja ja paimenvirka ovat läsnä jokaisessa jumalanpalveluksessa. Vaikka kastetta ja ehtoollistakaan ei olisi ihan joka kerta toimitettuna läsnä, on jumalanpalvelus kuitenkin juuri "kastettujen kokous" jotka ovat "osallisia Kristuksesta" eli elävät sakramenttiyhteydessä, vaikka juuri sillä kertaa poikkeuksellisesti ei näitä sakramentteja vietettykään.

Kaikki on Jumalasta. Ristinsovitusta edellisenä iltana Herra Jeesus aloitti jumalanpalveluselämän. Hän on "kutsunut kokoon jumalanpalvelusta viettävän seurakunnan" ja hän on jokaisen jumalanpalveluksen ensimmäinen osanottaja. Joskus kun olen käynyt kirkossa, vaikkapa Kaakkurissa, jossa vielä käy vain vähän seurakuntalaisia, olen sanonut vähäisen osanottajamäärän päivittelijöille, että " Jeesus oli siellä mukana". Vaikka on vähän, on kuitenkin Herra itse paikalla. Hän on jokaisen jumalanpalveluksen ensimmäinen osallistuja.

Kerran vietettiin ensimmäinen uuden liiton jumalanpalvelus. Se oli ehtoollisjumalanpalvelus eli messu. Jumala asetti messun kristittyjen "normaalijumalanpalvelukseksi", kaikki muut ovat tilapäisiä, olosuhteista johtuvia poikkeuksia. Ensimmäinen ehtoollisjumalanpalvelus vietettiin Jerusalemilaisen kodin "yläsalissa". Ja "toista" ei ole vielä vietetty. Jokainen ehtoollisjumalanpalvelus on Jeesuksen aloittaman jumalanpalveuksen jatkoa, läsnä on sama Kristus, sama Kristuksen ruumis ja veri, sama apostolinen virka ja ajan rajat ylittävä seurakunta.

On hämmästyttävää, näin inhimillisesti ajateltuna, että ehtoollisjumalanpalveluksen elementit (edellä lueteltu) ovat pysyneet aikojen saatossa niin samoina. Tai oikeastaan, ei se hämmästytä ollenkaan - onhan elävä Jumala johdattanut kirkkoaan läpi aikojen vaiheiden. Vain ulkonaisessa on ollut muutosta kautta historian.

Hyvää Ylösnousemuksen juhlaa, kuolema on nielty ja voitu saatu!
Vesa

Friday, March 14, 2008

Ihanaa luettavaa Vammalasta, Oulu tulee perässä?

Olipa mukavaa lukea ystäväni Jari Rankisen blogia hänen suunnitelmistaan. Jarihan on, kuten tiedätte, samanlaisessa tilanteessa kuin allekirjoittanut, hänelle ei ollut enää käytännössä mahdollista jatkaa paikallisseurakunnan seurakuntapappina. Valoa kuitenkin pilkottaa. Vammalassa on alettu Jarin uskonystävien toimesta kokoamaan tukirengasta, joka sitoutuu rukoilemaan ja tukemaan taloudellisesti Jarin mahdollisuutta jatkaa Vammalan ja laajemmin Satakunnan alueella Jumalan valtakunnan työssä. Työyhteydeksi on kaavailtu, varovaisesti, Luterilaista evankeliumiyhdistystä. Tehtävinä hänellä on papin ja evankelistan työt, rukoilla, opettaa, vierailla eri yhdistyksissä ja seurakunnissa sekä tehdä pyydettäessä kirkollisia toimituksia. Suunnitelma tarkentuu myöhemmin keväällä. Rukoile sinäkin, että Jari saisi jatkaa Herran töissä!

Tuossa on jotakin iloista meininkiä. Varmasti Jarille on helpottavaa nähdä, että hänen tuekseen on lähdetty ja lähdetään. Suorastaan liikuttavaa oli myös lukea Jarin huoli seurakuntaan jääneestä nuoremmasta pastorista, Markus Malmivaarasta, jota kaiken todennäköisyyden tähden kohtaa sama tilanne. Vammalan seudulla ja Turku-Satakunnassa on nyt uskovien yli herätysliikerajojen asetuttava näiden pastorien taakse.

Meillä täällä Oulunseudulla ja Pohjois-Pohjanmaalla on lisäkseni muutamia pastoreita, joita mahdollisesti uhkaa Vammalan kohtalo. Vielä monissa seurakunnissa on rauhallista, kiitos siitä Herralle. Rukoillaan rauhallista aikaa tänne Oulun hiippakuntaan. Kun teologiat on jo vastakkain, ei asioita tarvitse enää muuten kärjistää (Olen kiitollinen työyhteisöni monille jäsenille hyvistä hetkistä ja hyvästä yhteistyöstä. Me emme, puolin ja toisin, kärjistäneet, vaikka monien kanssa edustimmekin vastakkaisia mielipiteitä. Välillä tosin rätistiinkin. Teitä jää kyllä ikävä. Mutta tavataan vielä varmasti ja monenlaisissa merkeissä.)

Kuten jo tuosta edellisestä aavistelit, olen minäkin vetäytymässä sivuun. Yksityiskohdat on vielä auki, ja mitään virallista ei ole sovittu. Toivoisin voivani palata työhöni. Tälle seurakunnalle minä alttarin edessä lupasin saarnata ja opettaa Herran sanaa ja jakaa sakramentteja Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaisesti. Se oli minulle pyhä hetki. Rakastin työtä seurakunnassa. Edelleenkin olen sitä mieltä, että seurakuntapastorin, hengellisen isän, tehtävä on maailman tärkein tehtävä, ylivoimaisesti. Toiseksi tärkein on sitten äidin ja isän tehtävä kotona. Muut tulee hyvässä järjestyksessä perässä.

Jumala johdattaa heitä, kun he kulkevat rukoillen -sanoo Raamattu. Jumala on nyt sulkemassa yhtä ovea, ja rukoilen perheeni kanssa kysellen, minkä oven hän avaa. Rauhansanalaisuus olisi minulle luonnollinen työyhteys, monta sukupolvea on siinä vierähtänyt suvullani ja vaimoni suvulla. Siellä olen ymmärtänyt evankeliumin. Toivoisin jonkinlaisen tehtävän aukeavan sen piiristä. Ja samalla haluan, kuten Jarikin, palvella myös muita Herran omia. Pappeina olemme sitoutuneet Kristuksen kirkon työhön "aina ja kaikkialla".

Jumalan rauhalla

Vesa-pappi

Monday, March 10, 2008

Piispat aliarvioivat uskonnollista vakaumusta

Kotimaan keskustelupalstalla oli asiantunteva kirjoitus perustuslain tulkinnasta ja piispojen tulkintavirheestä.

Piispat aliarvioivat uskonnollista vakaumusta

Tasa-arvolain toisessa pykälässä todetaan, ettei tasa-arvolaki koske evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvää toimintaa.
Espoon Piispa Mikko Heikka selitti puheenvuorossaan (KM 7.2.), kuinka luterilainen kirkko liitti pappisviran haltijat tasa-arvolain piiriin omalla päätöksellään. ”Luterilaisen kirkon ratkaisu oli, ettei pappisviran haltijan sukupuoli ei kuulu uskonnonharjoittamiseen.”Ajatusrakennelman mukaan kukin henkilö tai yhteisö saa itse päättää, mitkä lait koskevat sitä tai sen jäsenistöä ja mitkä eivät. Niinpä rikollinen välttää tuomion, kun ilmoittaa, että on tehnyt henkilökohtaisen päätöksen, ettei tämä laki häntä koske. Ja velvoitteet, kuten ase- tai verovelvollisuuden voi välttää, kun ilmoittaa vastaavalla tavalla viranomaisille omasta päätöksestään, joka näin astuu lakien yläpuolelle.Valitettavasti, tai onneksi, ei kirkko eikä kukaan muukaan voi oikeasti muuttaa lakien vaikutusalueita. Niinpä oikeudelliselta kannalta tasa-arvolain vaikutusalueen evankelis-luterilaisessa kirkossa ratkaisee vain ja ainoastaan se, mitkä kirkon toiminnat ovat uskonnonharjoittamiseen liittyviä ja mitkä eivät. Jumalanpalvelus on itsestään selvästi uskonnonharjoitukseen liittyvää toimintaa. Niinpä miespappi ei riko tasa-arvolakia, jos hän kieltäytyy yhteistyöstä jumalanpalveluksessa naispapin kanssa.
Edes se ei johtaisi jumalanpalveluselämää tasa-arvolain piiriin, vaikka evankelis-luterilaisessa kirkossa alettaisiin väittää, ettei jumalanpalvelus ole uskonnon harjoittamista. Oikeudessa selvitetään se mitä mikin toiminta oikeasti on, ja tulkinnat tehdään siltä pohjalta. Sitä ei noteerata, miksi asiaa väitetään. Siispä niin kauan kuin jumalanpalvelukset ovat uskonnon harjoittamista, tasa-arvolaki ei kyseisiä tilaisuuksia koske.

Suomen kansalaisilla on periaatteessa oikeus kieltäytyä vakaumuksensa vastaisista työtehtävistä. Sen Heikka myöntää. Mutta hän väittää, että tähän perusoikeuteen ei voi turvautua, jos kyseessä on keskeinen työtehtävä, kuten yhteistyö kirkon jumalanpalveluksessa naispapin kanssa. Tuo väite on kuitenkin pitkälti erheellinen.

Kieltäytyä saa vakaumukseensa vedoten, olipa työtehtävä keskeinen tai ei. Mutta sitten toinen ja mutkikkaampi ulottuvuus on, voidaanko työntekijä toistuvien kieltäytymisten vuoksi irtisanoa.Jos kappalainen jätti työtehtävän suorittamatta sen vuoksi, että kirkkoherra itse aiheutti ongelman jättämällä työvuorot järjestelemättä ja omat tunnot huomioimatta, niin vika on kirkkoherrassa eikä kappalaisessa. Työnantaja ikään kuin on koettanut kiusata työntekijää. Tietenkään silloin työntekijää ei voida irtisanoa. Sen sijaan kirkkoherra itse joutuu lain kouriin, jos joku asian vie oikeuteen. Kirkkoherra on sortunut työsyrjintään, kun hän on jättänyt huomioimatta työntekijöidensä vakaumukset. Väärinkäytös on tapahtunut tekemättä jättämisen kautta. Kirkkoherra on rikkonut yhdenvertaisuuslakia, mistä voi seurata mittavat korvaukset sille papille, jonka omaatuntoa on loukattu. Ja tuo kaltoin kohdeltu pappi, jos hänet ennätettiin irtisanoa, saa palata työtehtäväänsä.

Mutta tilanne on toinen, jos joissain seurakunnassa ei pystytä järjestelemään työvuoroja riittävästi. Silloin on mahdollista lähteä joko naispapin tai vanhan virkakäsityksen omaavan erottamisen tielle. Näin tilalle päästään palkkaamaan henkilö, joka soveltuu yhteistyöhön riittävän monen jäljelle jääneen työntekijän kanssa. Viimekädessä työnantajalla on oikeus hoitaa asiat niin, että työt saadaan tehdyksi.

Heikka uskotteli myös, ettei työtehtävästä kieltäytyminen ole mahdollista, koska naispappeuden torjuja loukkaisi naispapin pappisidentiteettiä.Mutta ensinnäkin voidaan kysyä, eikö naispappi loukkaannu turhasta, jos hän loukkaantuu toisen ihmisen uskonnollisen vakaumuksen tähden? Kai jokaisella saa olla oma vakaumuksensa, jota muiden tulee kunnioittaa? Eihän kokkikaan loukkaannu, vaikka muslimivieras ei syö hänen laittamaansa hyvää sianlihapataa.Toisaalta ainakin tasa-arvolain laatijat puntaroivat asioiden tärkeysjärjestykset toisin päin kuin Heikka. Uskonnollinen vakaumus nostettiin hyvin korkea-arvoiseksi. Sen edestä vähempiarvoisemmat seikat kuten tasa-arvolaki saivat väistyä.Miksi piispat eivät elämöi niiden vakavien kriisien vuoksi, joita vanhan virkakäsityksen papit joutuvat kokemaan siinä, kun työvuoroja ei järjestellä? Piispojen toimimattomuudesta huokuu näkemys, ettei uskonnollinen vakaumus ei ole painoarvoltaan tärkeä, mitä erityisesti tarvitsi kunnioittaa. Eikö ole kummallista, kun maalliset lain laatijat pitävät uskonvakaumusta tärkeysjärjestyksessä korkeammalla kuin piispat?
JOUKO K. MARTIKAINEN
TUTKIJA
JOENSUU

Monday, March 03, 2008

Rypälepommi

Nykyaikainen sotateollisuus on kehitellyt niin sanotun rypälepommin. Siinä pommin sisään on ladottu sadoittain tytärpommeja. Kun emäpommi saavuttaa tietyn korkeuden maalin yllä, räjäyttää se itsensä ja tytärpommit leviävät maastoon ja suunnitelman mukaan joko räjähtävät heti taikka tekevät maan asumiskelvottomaksi.

Postmoderni aikamme on hyökännyt kohti kritillisiä tapoja ja raamatullista elämämallia. Hävitystä on tapahtunut lasten ja nuorten hengellisen kasvatuksen alueella. Iltarukous ei ole jokaisen lapsen "perusoikeus", kun yhä useampi vanhempi on korvannut rukouksen pelkällä opettavaisella iltasadulla tai muulla iltarutiinilla. Nekin tietysti ovat hyviä ja lisäävät turvallisuudentunnetta. Mutta lapsen ohjaaminen kääntymään asioissaan kasteensa Kristuksen puoleen antaa lapselle eväitä, joita hän tarvitsee nuoruuden tyrskyissä ja aikuisiänkin koetuksissa. Elävä Jumala on enemmän kuin hyvä iltasatu. Joissakin kouluissa aamunavauksien uskonnollisuudesta on tingitty vaikka vierailijana olisi seurakuntien työntekijät. Uskonnonopetuksessa painopiste on informaatiossa, ei uskonnonharjoittamisessa ja uskonnollisten tapojen opettamisessa.

Murrosikäiselle, tai oikeastaan siitä lähtien yleensäkin ihmiselle, seksuaalisuus on yksi tärkeimpiä Jumalan lahjoja ihmisessä. Kummako se, että saatana juuri sitä lahjaa tahtoo vääristää ja sen avulla tuhota ja hajottaa. Kun lapset saavuttavat nuoruusiän ja puberteetin, koulut opettavat pukemaan kondomin ylle. Sukupuoli-identiteettiäkään ei enää ole annettuna, fyysisen sukupuolen määräämänä. Riippuen opettajasta, lapsia ei vahvisteta sukupuolensa mukaisessa seksuaali-identiteetissä, vaan tilalle on tullut tabula rasa-ajattelu (tyhjä taulu, jonka nuori itse maalaa), jonka mukaan nuoren seksuaalista suuntautumista ei voi tietää, eikä sitä voi silloin tukeakaan, ennenkuin nuori itse on sen päättänyt. Sukupuoli ei sitä määrää. (Onneksi kuitenkin on vielä opettajia, jotka ajattelevat omilla aivoillaan, jotka katsovat ympärilleen ja laskevat yksi plus yksi - tytöt on tyttöjä ja pojat poikia.)

Aikuisiän sääntö on, että parisuhdetta aloitettaessa ensin asutaan avoliitossa, harjoitellaan yhdessäelämistä ilman vastuuta, ennen kuin sitoudutaan eliniäksi. Homman nimi on, että pidetään rakkauden ja uskollisuuden ovi raollaan, ellei kokonaan auki myös ulkopuolisille, että sitten tiedettäisiin miten elää uskollisina ja osattaisiin suojata rakkautta! Nurinkurista.

Vielä voisi puhua työpaikkojen kiusaamisista, veropetoksista ja herrasmiesten kirjanpitovarkauksista, pöytäkirjojen väärentämisistä, totuuden pimittämisistä ja väärentelyistä, oikeuden polkemisesta ja tahallisesta väärintulkinnasta, lahjonnasta ja salaseuroista.

Tuttua vai mitä? Tuosta kaikesta Herramme on puhunut Raamatussa. Sen lyhyt oppimäärä on kymmenen käskyä. Jumala sanoo, että synti on kauhistus hänen edessään. Tämä aika sanoo, että se on ihmisen tulkinta todellisuudesta, sillä kukaan ei voi lopulta sanoa, mikä on oikein ja väärin.

Raamattu sanoo: "Kun laittomuus lisääntyy, kylmenee useimpien rakkaus". Jumalan tahdon hylkääminen, ihmisen ajattelun ja tulkinnan tuleminen suureksi, on rypälepommin emäalus. Ihminen on omaksunut paratiisin käärmeen ajatuksen, "Onko Jumala todella sanonut?". Tästä peruspommista syntyi tuhatmäärin tytärpommeja. Noita tytärpommeja syntyy meidänkin ajassamme - ihminen on synnintekijänä luova. Tunnetko elämässäsi synnin voiman. Minä tunnen. Se jäähdyttää kristittyjen välisen rakkauden, se saa todistuksen Kristuksesta hiljentymään, se vääntää Jumalan sanankin kieroon. -Pyhä Henki, lämmitä se, mikä kylmä on! Murra meistä pimeyden valta!

Onneksi, Jumalalle kiitos, Kristus on tullut tekemään tyhjäksi perkeleen teot. Kääntymällä elämässäsi Kristuksen puoleen, pyytämällä häneltä voimaa luopua synnistä ja uudistaa elämäsi Jumalan kuvan kirkkauteen, saat ystävän, joka johtaa tiellä eteenpäin. Pyhä Henki on Auttaja, Lohduttaja ja perille viejä. Hän johdattaa sinut kristittyjen yhteyteen, jossa saat voimaa sanasta ja saat puhdistaa sydämesi synninpäästössä sydämen pohjamutia myöten. Komapasteluja sattuu myös kristittynä, mutta niistä saa nousta ylös uudelleen ja uudelleen - "seitsemästi vanhurskas lankeaa, mutta Herra antaa hänen nousta jälleen."

Saturday, March 01, 2008

Vaino siirtyy ehtoolllispöytiin, mikään ei riitä

Ystäväni, pastori Jari Rankisen blogissa kerrottiin vaikeasta tilanteesta Vammalan seurakuntaan kuuluvassa Karkun evankelisen opiston kirkkotiloissa. Vammalan seurakunta on ulottanut pakottamispolitiikan myös opiston kurssien yhteydessä pidettäviin jumalanpalveluksiin. Kuvioon, jälleen kerran, kuuluu, että kaikki on muodollisesti moitteetonta. Moraalisesti tarkastellen voimme esittää huomautuksen Vammalan seurakunnan toiminnasta. Hillittömyys on astunut lähimmäisenrakkauden sijalle, ja heikkoa ei armahdeta.

Seurakunnan kirkkoneuvosto ja kirkkoherra ovat tehneet vedenpitävän suunnitelman toiminnan vakavaksi häiritsemiseksi ja muuttamiseksi kirkon naispappeuspäätöksen mukaiseksi. Siihen on tarvittu kaksi päätöstä: 1) Vs. kirkkoherra Kilpeläinen , ja aikaisemmin nykyinen kirkkoherra Ojansivu, kertoi viime keväänä, "ettei Vammalan seurakunnan jumalanpalveluksissa vieraile messun johtajana, avustajana tai saarnaajana yksikään pastori tai saarnamies, joka torjuu naispappeuden." 2) "Kirkkoneuvosto oli päättänyt ilmoittaa opistolle, että siellä on oikeus viettää ehtoollista vain erityisistä ja perustelluista syistä ja luvan tähän myöntää kirkkoherra."

Piispa Paarma/Mäkinen ei ottane muuta ohjaavaa kantaa tapahtuneeseen kuin Heikan paperin "ei oikeuksia tasa-arvolain nojalla".

Samaa naulaa hakataan muissakin hiippakunnissa. Valituksen tultua tuomiokapituliin kapitulit ottavat esille Heikan paperin ja alkavat sen mukaan toimimaan. Päätökset johdetaan päätökseen Heikan paperin "ei oikeuksia tasa-arvolain perusteella"-opin mukaisesti.

Aikaisemmin olen miettinyt, voiko kirkko sallia sitä Heikan paperin pohjalta, että herätysliikkeet ja järjestöt saisivat järjestää ehtoollisjumalanpalveluksia vanheman virkakäsityksen mukaisesti. En enää mieti. Kirkon suunnitelma on kuten Vammalankin, vedenpitävä. Kaikkien ehtoollisten kaikkialla kirkossamme missä tahansa niitä järjestetään Suomen evankelisluterilainen kirkko-nimen alla, on noudatettava Heikka-päätöstä. Joka ei sitä patsaskuvaa kumarra, ei menesty kirkossa. Sen patsaan juurella on myös evankelioimistilaisuudet vietettävä. Tästä on seurauksena, etteivät hengelliset kesäjuhlat enää onnistu yhteydessä sellaisen paikallisseurakunnan kanssa, jossa on naispappi. Kirkkoherra tekee kirkon tulkinnan mukaan rikoksen, jos lupaa naispapittoman messun.

Kirkon suunnitelma perustuu kolmeen kohtaan: 1) ehtoollisjumalanpalvelus voidaan järjestää vain tuomiokapitulin tai paikallisen kirkkoherran luvalla. 2) Tuomiokapituli/kirkkoherra rikkoo Heikka-paperia vastaan, jos järjestää tai antaa luva pitää messu ns. tunnustuksellisille vanhemman teologian mukaisesti. 3) Piispainkokouksen päätös, ns. Heikan-paperi, on kirkkolain ja tunnustuksen yläpuolella. Se on kirkon ylin oppi.

Rukoilemme:
Rakas taivaallinen Isä. Varjele kirkkoamme! Sen ajalliset johtajat seuraajineen ovat kääntyneet sinun omiasi vastaan. He eivät ole kuulleet sanasi opetusta, ja tahtovat estää, etteivät muutkaan sitä enää kuulisi. Sinun sanasi on alennettu ihmissanan veroiseksi.

Varjele, ettei meistä kukaan taipuisi johtajien hengellisen julmuuden alle. Anna herätysliikkeiden vastuuntantajille samaa mieltä kuin entisille pyhille, Tosi Kirkolle, että he hengellisen vainoojan edessä saisivat rohkeuden sanoa: "Näin sanoo Herra!"

Sinä asetit ehtoollisen lahjan, pyhän ruumiisi ja veresi, kristityille matkaevääksi ja uskon vahvistukseksi. Sinun asettamasi lahjan tarjoaminen sinun sanasi mukaisesti on tehty tässä kirkossa rikolliseksi.

Anna nousta jumalanpalveluksia, jotka järjestetään sinun sanaasi kunnioittaen ja Sinua kumartaen. Anna sen tapahtua myös meidän nykyisen kirkkomme sisällä. Siunaa jokaista messua, joka vietetään Jumalan pelossa.

Herra. Anna kirkollisille johtajille tuhlaajapojan armo. Anna kääntymys jokaiselle, joka suostuu, aktiivisesti tai passiivisesti, rajoittamaan pyhän ehtoollisesi lahjaa kristityiltä. Älä anna paatumuksen syvetä heissä. Herätä heidät pettävästä unesta.

Älä anna katkeruuden mielen voittaa, anna totuuden ja rakkauden vallita elämäämme vainojen helteessäkin. Anna iloinen mieli jokaiselle kilvoittelijalle Kristuksessa.
Jeesuksen nimeen, amen.

"Ja vaikka maailmassa
on kirkko vieras niin,
häväisty, haavoitettu,
revitty uuvuksiin,
sen pyhät vartiossa
kuitenkin odottaa,
Yön valta milloin päättyy
ja aamu aukeaa.

Näin seurakunta Herran
melskeessä taistelun
tähyää täyttymystä
rauhansa luvatun.
On kerran juhlariemu
silmissä voittajan, ja kilvoituksen kirkko
on kirkko kunnian.
VK 164: