Monday, February 18, 2008

Kieli vallan välineenä

Joka hallitsee kielen hallitsee myös kansan mielen. Jotenkin noin on Acricola sanonut. Miten ilmaisemme asioita ei ole vain tapa välittää informaatiota. Ilmaisemalla asian tietyllä tavalla asetamme myös ne puitteet, jossa asia on ajateltava ja ymmärrettävä. Tätä teemme jokainen jatkuvasti, jokaisessa kohtaamisessa, lähtien kahvipöytäjutustelusta yliopiston kateederille tai kirkon saarnatuoliin. Puhujina ja keskustelijoina käytämme valtaa.

Emme ainoastaan me jokainen käytä valtaa, vaan myös me olemme vallankäytön kohteina. Valta ei esiinny vain hallintopäätöksinä, itse asiassa se on vain kapea osuus vallankäytöstä. Valta on sanoissa kaikkialla. Sanojen myötä se ulottuu sisäämme, ajatteluumme ja lopulta myös toimintaamme. Media ja yleensä julkinen tiedonvälitys eri muodoissaan on maamme merkittävin vallankäyttäjä. Se asettaa ehdot, joilla keskustelua on käytävä julkisuudessa

Media ja julkisuuden määrittelemä kielenkäyttö ei ole arvovapaata, neutraalia puhetta, vaan aina sitoutuu johonkin tausta-ajatelmaan tai ideologiaan. Mediaa on hyvää ja huonoa ja varmaan siltä väliltäkin. Median kanssa on tehtävä samoin kuin tiedemiehen kanssa, joka väittää olevansa tutkimuksessaan arvovapaata ja ideologisesti riippumatonta - sellaista on syytä olla kuulematta. On reilua tunnustaa ajattelunsa ideologinen pohjavire.

Vallankäyttäjinä, siis tavallisina jutustelijoina, meidän olisi hyvä joskus pysähtyä miettimään omaa suhdettamme ympäröiviin "kieliin" sekä omaa kielenkäyttöämme. Ohjaako ajatteluamme ja toimintaamme jokin suuri ideologia, tai jokin pienempikin ajattelutottumus, jokin joka määrittelee käsitteet, niiden sisällön tai sisältöjen vaihtamisen jne. Aina emme niitä edes tiedosta.

Meidät kaikki suomalaiset on kiedottu postmoderniin, eli modernismin jälkeisen ajan ajatteluun. Se on lähempänä meitä kuin tiedämmekään. Lausumat kuten "Jokaisella on oma jumalakäsityksensä", "Minun Jeesukseni", "Jokaisella on vain oma mielipiteensä, mitään "totta" ja "oikeaa" mielipidettä ei kukaan saa sanoa omistavansa", "Jumalan on suurempi kuin sanat, joilla hänet määrittelemme, siksi jumalasta ei voi puhua ehdottomin sukupuolikäsittein "Isä, Poika ja Pyhä Henki"" jne. ovat mainitun ideologian lapsia. Hyödyllisiä tietyissä yhteyksissä, mutta eksyttäväisiä hengellisissä yhteyksissä.

Postmodernin ajan femistiteologian raamattukäsitys rakentuu sekin postmodernin kielitieteen perustalle: sanat eivät välttämättä välitä sitä todellisuuttaa, jota niiden sanotaan kuvaaavan. Todellisuus on itse lausujan mielessä sekä syntyy samalla hetkellä kuulijan "mielessä" kuin hän kuulee sanoman ja sen ymmärtää. Sanoman ymmärtäminen ei ole sidottu sanoman välittäjän käsitykseen ja ymmärrykseen, koska jokaisen oma tulkinta sanomasta on se hänen "totuutensa". Tämä tarkoittaa käytännössä, että Raamatun kirjoittajat ovat lähettäneet viestin omasta ymmärryksestään - oman tulkintasan totuudesta - kuulija tai lukija otta sen vastaan ja viesti tulee todeksi kuulijan mielessä, ei sellaisena kuin esim. Paavali sen lähetti, vaan sellaisena kuin sen kuulija mielessään muokkaa. Jokaisen kuulijan muokkaamisprosessiin vaikuttaa se ideologinen ja kielellinen ympäristö, jossa hän asuu. Tällaisessa maailmassa asettuu hölmön asemaan, joka sanoo, "Tämä on totta, koska Raamattu sanoo niin", tai joka sanoo jotakin esimerkiksi uskonkäsitystä vääräksi ja toista oikeaksi. Postmodernissa ajattelussa ei ole "oikeaa" ja "väärää", on vain tulkintoja.

Kritittyinä meidät on kutsutta Jumalan sanan määrittelemään maailmaan. Postmodernissa maailmassa me olemme kyllä "hölmöjä", mutta Jumalan maailmassa olemme main stream-väkeä. Jumala, luoja ja Isä on asettanut elämisen ehdot, joita me luodut emme voi kiistää. Ne ovat parhaat ja niiden varassa me elämme täyttä ihmisyyttä ja osallistumme täysimääräisesti siihen luodun ihmisen elämään, jonka Jumala loi ja tarkoitti. Jumalan maailmassa on hyvä elää. Nämä alkuasetukset, lain ja evankeliumin, Hän on välittänyt pyhässä sanassaan. Raamattu ei ole kristittyjen "funtsintaa" vaan Jumalan Pyhän Hengen johdattamaa puhetta kaikille ajoille opiksi., rohkaisuksi ja varoitukseksi. Pakanain apostoli sanoi: Pyhät kirjoitukset "tekevät viisaaksi" ja seurakunnan kaitsijan "tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet." Tit. 1:9. Pyhä Paavali ei ollut postmodernisti.

Myöskään oma kirkkomme ei virallisessa tunnustuksessaa ole postmoderni. Tunnustuskirkkona tunnustamme Raamatun opin ja kiellämme muut opit. Viranhaltijoissa on postmoderneja opettajia, jotka yrittävät suhteellistaa kaikki kristinuskon totuudet lähtien Jumalasta itsestään. Heidän metodinsa on yksinkertainen: Raamattu ei ole Jumalan sana, vaan ihmisen sanoja Jumalasta, ja sellaisena siis arvostelun alla. Me tunnustukselliset kristityt haluamme kuitenkin jäädä siihen oppin, jonka mukana kirkkomme tunnustaa Raamatun opin ja liittyy kristillisen kirkon 2000 vuotta vanhaan perunteeseen.

erinomaisen artikkelin feministiteologiasta voit lukea osoitteesta http://www.teolinst.fi/luennot/files/SH270906.htm Kyseessä on Priscilla ry:n puheenjohtajan, TM Soili Haverisen analyysi aiheesta. Lue

4 comments:

Anonymous said...

Hyvä Vesa Pöyhtäri,

olette varmasti oikeassa siinä, että mikä tahansa tapa lukea Raamattua ei voi olla pätevä. Raamatun tekstien merkitys ei voi olla se, mitä lukijalle tulee mistäkin tekstin kohdasta satunnaisesti mieleen.

Eräs tämän virheellisen lukutavan muoto on, että Raamatun lauseet irroitetaan niiden alkuperäisestä asiayhteydestä. Näin juuri naispappeuden vastustajat tekevät, kun he irroittavat asiayhteydestään Paavalin lauseen: "naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa." 1. Kor. 14:34-35

Mikäli kyseinen kohta luetaan alkuperäisessä yhteydessään, selviää, että Paavali puhuu tässä kielillä puhumisesta ja profetoimisesta: "Ellei tulkitsijaa ole, puhuja olkoon seurakunnan parissa vaiti - -. Samoin profeetoista saa esiintyä vain kaksi tai kolme, ja toiset arvostelkoot. Jos joku muu läsnäolijoista saa ilmestyksen, edellisen puhujan tulee vaieta." 1. Kor. 14:28, 29-30.

Kyseistä kohtaa ei siis voida käyttää kysymykseen naispappeudesta. Paavalihan käsittelee tässä pelkästään kielillä puhumista!

Lisäksi Paavali toteaa, että naisten tulee kysyä kotona miehiltään tietoa epäselvistä kysymyksistä. Ilmeisestikin seurakuntien kokoukset ovat olleet tämän tekstin kirjoitusaikaan kaaostilassa ja kuka tahansa on puhunut kielillä ilman, että kukaan on selittänyt puhuttua. Siksi Paavali vaatii tässä naisille malttia kielillä puhumiseen ja kokousten keskeyttämiseen kysymyksin. Täytyy muistaa, että tähän aikaan naiset ovat olleet miehiä oppimattomampia ja keskeyttäneet seurakunnan kokouksia jatkuvin kysymyksin. Paavali ei tässäkään kommentoi sitä, voiko nainen olla pappi, vaan sitä saavatko naiset keskeyttää seurakunnan kokoukset jatkuvin kysymyksin.

Mielestäni naispappeuden vastustajien tapa irrottaa Raamatun lauseita mielivaltaisesti niiden alkuperäisestä asiayhteydestä on juuri mainittua postmodernia lukemista. Vanhan lukemisen periaatteen mukaisesti epäselvät Raamatun kohdat selviävät asiayhteydensä kautta! Asiayhtentensä kautta myös ilmeisen väärät tulkinnat voidaan sulkea pois.

Anonymous said...

Mutta eivätkö juuri Naispappeutta puoltavat ole kärkkäämpiä repimään Raamatun kontekstin rikki? katsopa vaikka feministiteologiaa koskevaa "artikkeleita" He muutavat Raamatun kokonaan omaksi femisnistiseksi tulkinnaksia (ikäänkuin mies olis saatanallinen olio , jota pitää vastustaa) ja kuinka monta naispappia löydät Raamatustasi? Todista siis Raamatulla ei millään "diipa daapa jutuilla"

t:ex-luterilainen

Anonymous said...

Olen eri mieltä tuosta:

--- Lainaus alkaa ---

Mikäli kyseinen kohta luetaan alkuperäisessä yhteydessään, selviää, että Paavali puhuu tässä kielillä puhumisesta ja profetoimisesta: "Ellei tulkitsijaa ole, puhuja olkoon seurakunnan parissa vaiti - -. Samoin profeetoista saa esiintyä vain kaksi tai kolme, ja toiset arvostelkoot. Jos joku muu läsnäolijoista saa ilmestyksen, edellisen puhujan tulee vaieta." 1. Kor. 14:28, 29-30.

Kyseistä kohtaa ei siis voida käyttää kysymykseen naispappeudesta. Paavalihan käsittelee tässä pelkästään kielillä puhumista!

--- Lainaus päättyy ---

Kyllä tämä 1. Kor. 14 on ihan yksinkertaista puhetta.

"Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa,
naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa." - 1. Kor.14:34

Kannustaako tämä naispappeuteen? Eihän paimen voi olla vaiti seurakunnassa.

Entä tämä, puolustaako tämä naispappeutta:

"Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa." - 1. Kor. 14:35

Ei puolusta. Raamattu ei puhu PELKÄSTÄÄN kielilläpuhumisesta ja profetoimisesta, vaan siitä minkälaisessa järjestyksessä niiden tulee esiintyä. Asiayhteys uudessa raamatunkäännöksessä on otsikoitu:

"Järjestys seurakunnan kokouksissa"

(1. Kor. 14:26-40)

Lisäksi:

"Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky." - 1. Kor. 14:37

Paavali ei pitkin Uutta Testamenttia joka kohdassa näin sano, että tämä mitä kirjoitan on Herran käsky. Kyllä tämä on harvinaisen selkeää ja vahvaa puhetta siitä, miten Herra on tarkoittanut.

Aina voi saivarrella. Naiset voivat ryhtyä Suomessa papeiksi. Miehet ja naiset voivat tehdä syntiä ja yrittää perustella sitä vaikka raamatunjakeilla. Mutta ei se auta. Raamatussa on oikea ja väärä, siellä on absoluuttinen totuus Jeesus Kristus.

"Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa" - Matt. 24:35

Anonymous said...

pitaa tarkistaa:)