Saturday, March 22, 2008

A-talk 20.3.2008

Olette vasrmaankin katsoneet joko kotona tai netistä YLE Areena sivustolta A-talk keskustluohjelman. Ohjelmassa saimme ohjelman rungon etukäteen, ja kun keskustelu lähti käyntiin, niin se vei sitten omaa tahtiansa. Paljon jäi sanomatta.

Oheisen suunnitelman kuitenkin laadin itselleni.
Kysymykset ja runko toimittaja Jan Anderssonilta


Lähdemme liikkeelle eroamisista.

-miksi ihmiset erovat kirkosta?
Rakenteellinen tekijä: Parokiaaliperiaate, eli pakko vaihtaa seurakuntaa, kun muuttaa vaikka kadun toiselle puolelle, suurin yksittäinen tekijä. Muuttoliike ohentaa suhdetta kirkkoon, ja seuraava sukupolvi ei enää löydä kirkon sanomaa. Kirkon identiteettikriisi Kirkon tulisi olla uskollinen sanomalleen ja eritysilaadulleen. Yleinen maallistuminen ja vaikuttaa myös. Kaikesta samaa
massaa.

Jyväskylän 100 000 hengen jättiläisseurakunta on karmea esimerkki kirkon kekseliäisyyden puutteesta. Pitääkö aina seurata yhteiskunnan trendejä. 500-1000 hengen Don Camillo-seurakunnat omalla papilla olisi paljon parempi Jyväskylälle kuin kasvoton jättiläinen.

Julistuksen ristiriidat: Pastorit saavat julkisissa puheenvuoroissaan opettaa vastoin apostolista tunnustusta, muuttaa ylösnousemusopin, neitseestäsyntymisopin ja sovitusopin.

-mitä mieltä olemme eroa kirkosta.fi:n toiminnasta?
Sivujen taustalla on uskomusyhteisö ”Vapaa ajattelijat”. Se itsekin toimii kuin uskonnollinenyhteisö: sillä on uhri, sillä on profeetat, sillä on dogmit. Tieteellinen maailmankuva on itsessään uskonnollinen, se perustuu uskonlauseeseen ”Jumalaa ei ole”. Sen lähetystyötä on sivuston ylläpitäminen.

-johtuuko eroamiset liiasta suvaitsemattomuudesta vai liiasta suvaitsevaisuudesta?

Ei ratkaisevasti kummastakaan. Ratkaisevaa on se, ettei kirkko ole kyennyt luopumaan rakenteellisella tasolla entisestä valtiokirkollisuudesta. Järjestelmä on edelleen rakennettu sellaista yhteiskuntaa varten, jossa asutaan pienissä kylissä, opitaan ammatti isältä ja pysytään paikallaan. Tämän päivän Suomi on aivan jotain muuta. Kykeneekö uusi
kirkolliskokous muutoksen tekemiseen? Toivoisin.

Sitten jatkamme erikseen ja tarkemmin teemalla naispapit
-miksi naispapit aiheuttavat yhä ristivetoa kirkossa?
Ristivedotjohtuvat kirkon taitamattomuudesta päätöksentekijänä. Piispaikokouksen päätös oli luvattoman puutteellinen: Heikan paperissa oli 1) puuttellinen perusoikeusselvitys (ns. negatiivinen uskonnonvapaus jätetty kokonaan selvittämättä eli perustuslain 11§ 2 mom. Piispa Björkstrandin näkemys negatiivisesta vapaudesta vain oikeutena erota ja perustaa uusi kirkko on liian ahtaasti tulkittu. Tosiasia on, että nykyinen lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset ovat vain parantaneet uskonnonvapauden suojaa. 2) tasa-arvolain soveltamista uskonnonharjoittamiseen ei selvitetty,
3) ei selvitetty mitä on aikanaan kirkolliskokouksessa päätetty ja keskusteltu samoin kuin valtioneuvostossakaan ja eduskunnassa.

Tämä on ongelmmallista sen johdosta, että KHO nojautuu kirkon "valmistelutyöhön" tehdessään päätöksiä näistä asioista. Virhe kertautuu ja tulee toisiinsa nojautuva virhetulkintojen sarja, joka johtuu vain siitä, että ensimmäinnen tulkitsija ei tehnyt esityötä asianmukaisesti. Missä ovat esimerkiksi prof. Olli Mäenpään ja Päivi Romanovin asiantuntijalausunnot? Mitä se kertoo valmistelutyöstä, että Heikan työryhmä ei kuullut ulkopuolisia perusoikeusasiantuntijoita ja lähetti asiakirjan ennen kuulemista tiedotusvälineille? Vasta piispainkokouksen valmistusvaliokunnan työryhmä (piispa+3 asessoria, ei yhtään lainoppinutta) kuuli 14.8. kokouksessa Mäenpäätä ja Romanovia pannessaan kokousta kasaan, mutta asiantuntijoiden virallista lausuntoa ei ole olemassa.

Kieltämättä outoa valmistelua päätökselle, jota tuomiokapitulit käyttävät jo nyt "oikeusohjeena"! Mielestäni näin toimitaan, kun ei ole puhtaat jauhot pussissa.

-miksi naipapit hyvä/huono asia?
-kenen tehtävä on ratkaista mahd. "ongelma", mitä naispapeuteen liittyy?
Kirkolliskokouksen olisi tehtävä päätös, jossa se määrittelee ponnen merkityksen vastaansanomattomasti. 1986 tiedettiin, että nyt synnytetään vaikea ongelma, eikä tähän päivään saakka ole tullut uusia lakipykäliä aiheesta. 20 vuotta naispappeuden vastustusta ja puoltamista kirkossa todistaa tämän.
-onko joidenkin tahojen kriittinen suhtautuminen naispappeuteen syy siihen, että ihmiset erovat kirkosta? Tutkimusten mukaan ei ole. Suurin syy on yleinen maallistuminen.
-mihin perustuu kieltäytyminen yhteistyöstä naispappien kanssa?
Asia on Raamattukysymys. Siksi se on niin luovuttamaton. Raamattu selkeästi sanoo asian useassa kohdin, ja kirkon 2000 vuotta on vahva todiste. Edelleenkin ylivoimaissesti suurin osa kristikuntaa noudattaa
Raamatun järjestystä.

Hyväksyminen vaatisi Raamattukäsityksen muuttamista. Se ei olisi enää Jumalan sana ihmiselle vaan ihmisen pohdintaa Jumalasta. Paavali ja Johannes voitaisiin päästää lomalle. Evankeliumikin voitaisiin panna lomalle, kuten eräs piispa tekee Kuopiossa pastori Suokonaution kautta.


Tämän jälkeen sivuamme samaa sukupuolta olevien suhteita ja kirkon suhtautumista niihin

-voiko sellainen ihminen, joka seurustelee samaa sukupuolta olevan kanssatyöskennellä kirkossa?
Kirkon virallisten kirjojen mukaan homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä. Eihän myöskään avoliitossa eläviä heteroja vihitä papeiksi.Syntinä homoseksuaalisuuden harjoittaminen ei ole suurempi ja tuomittavampi kuin muut, vaan kuuluu anteeksiannettaviin synteihin. Nykytilanteessa on hyvä, että homoseksuaalit eivät tunne itseään enää niin eristetyksi sosiaalisesti. KEskustelussa voisi olla enemmän esillä myös se puoli, että homoseksuaalisesta suuntautumisesta voi usein palautua takaisin luonnonmukaiseen.
-piispat ovat laittaneet työryhmän selvittämään kirkon suhtautumista homoseksuaaleihin (siunaamis- ja vihkimiskaavat, halutaanko/tarvitaanko, miksi ei miksi kyllä?).
Piispainkokouksen asettama Raamatuntutkija esitti Raamatun olevan niin VT kuin UT:sakin yksimielinen tässä kysymyksessä. Jumalan sana torjuu sen syntinä ja luonnottomuutena. Ihminen ei ole muuttunut sitten Jeesuksen
päivien, syntisiä ollaan edelleenkin, vaikka informaatio on lisääntynyt.
-miten kirkon tulisi suhtautua tähän ryhmään ihmisiä?
Rakkaudellinen kehotus parannuksen tekemiseen ja jokaisen syntisen vastaanottamiseen Jumalan armossa ja anteeksiantamuksessa. Evankeliumi kuuluu kaikille.

Sitten esitämme kysymyksen toisin päin: onko ehkä niin, että jos kirkko ei pysy alkuperäisen sanoman äärellä, niin kirkon legitimiteetti murenee.
-käykö niin, että kirkko jakautuu kahtia?
Että tunnustukselliset pakotettaisiin eroamaan? Ei ole toivottavaa. Parempi olisi myös yhteiskunnan kannalta, että kirkkorauha säilyisi ja olot järjestettäisiin kahden kirkkojärjestyksen avulla. Toisessa saisi noudattaa uutta näkemystä, toisessa vanhaa. Tasa-rvolain kirkkopykäla ja uskonnonvapauslaki on tähän riittävä juridinen pohja. Yhteiskunnan täytyisi tähän suuntaan ohjata kirkkoa, kirkko ei siihen nyt itse kykene.
-onko kahtia jakautuminen hyvä vai huono asia?
Kaksi erillistä kirkkojärjestystä olisi ihan OK. Sateenvarjon alla kaksi järjestystä. Ihmiset saisivat
sitten oman Raamattunäkemyksensä mukaan valita mieleisensä.-meillä on esim. luther-säätiö, jolla tiukat rajat: mistä se kertoo? Että kirkko on huonosti hoitanut tunnustukselliset jäsenensä. Samalla se kertoo kuuliaisuudesta Herran käskylle hoitaa kristittyjä sanalla ja sakramenteilla. Siunattu asia, että pappeja saadaan nyt Ruotsin hiippakunnan kautta.
-millä keinoin kirkko saa pidettyä rivinsä kasassa ja jäsenensä kirkossa?
Kirkon olisi rohkeasti oltava "Kristuksen kirkko", Jumalan sanasta voimansa saava. Myös diakoniatyö käytännön evankeliumina on tärkeämpää kuin arvaammekaan.

Pois valtiokirkkopönäkkyydestä.

->loppuun arvokeskustelu, mikä on kirkon tehtävä nyt ja tästä eteenpäin?

Saarnata parannusta ja antaa syntejä anteeksi, avustaa diakoniatyöllä ja tehdä lähetystyötä.. Kaikki muu tukee tätä toimintaa. Synnistä pelastuminen ja Jumalan yhteyteen pääseminen on ihmisen tärkein tarve. Jos kirkko ei pidä siitä huolta, kuka pitää?

1 comment:

Mari Hiltunen said...

Hei Vesa!

Katsottiin Petrin kanssa ohjelma netistä pitkäperjantaina. Surullinen ja tyhjä olohan siitä jäi. Sinun tilanteesi teki vaikeaksi sekin, että toimittaja suhtautui niin ylimielisesti naispappeuden vastustajiin.

Taas kerran tajusin edelleen ajattelevani aivan liian sinisilmäisesti kirkosta. Piispa Björkstrandin "usko, toivo, rakkaus"-hokema oli jotenkin niin lapsellista kumartelua kaikkiin suuntiin, että ei voi kuin ihmetellä. Ns. naispappi taas halusi selvästi olla piispoille kiltti ja kuuliainen "toivepappi", toisin kuin te änkyrät.

Vapaa-ajattelijahan sanoi totuuden siinä, että koska kirkko on niin sidoksissa valtioon, se joutuu tekemään myönnytyksiä aina samaan suuntaan. Tämänhän piispakin myönsi esim. juuri homokysymyksen kohdalla. Kirkko ei suinkaan ole ainoa vanhoillinen, se vain muuttaa oppiaan vähän hitaammin kuin yhteiskunta ajatteluaan.

Säälittävää, turhauttavaa, uuvuttavaa. Hoidit varmaan osuutesi niin hyvin kuin pystyit.

Itse tunsin taas kerran suunnatonta kiitollisuutta siitä, että olen löytänyt hengellisen kotini Luther-säätiöstä.

Influenssan kourissa pääsiäistä viettävä

Mari Hiltunen, Valkeala