Kuopion tuomiokapituli on piispa Vilho Riekkisen johtamana tehnyt päätöksen, jonka mukaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja vettä käyttäen kastettua pienokaista ei tule ottaa kirkon jäseneksi, jos hänen vanhempansa sitä pyytävät. Perusteluna tuomiokapituli vetoaa väitteeseen, jonka mukaan oikein suoritetun kasteen edellytyksiin kuuluu lapsen kastaminen johonkin kristilliseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan, ja että tätä ei olisi tapahtunut mainitussa kasteessa.
Tuomiokapitulilla lienee ollut tiedossa, että Luther-Säätiön MPR-papit kastavat lapset Kristuksen kirkkoon ja jumalanpalvelusyhteisöön. Ehto seurakunnasta siis toteutuu, vaikkakaan ei ehto järjestäytymisen tavasta - LS ei ole yhdistysrekisterissä kirkkona. Tilannetta voisi järjestäytymisen tavan kannalta verrata useisiin helluntai-seurakuntiin. Ne eivät ole kirkko, mutta niissä kastettu henkilö otettaneen (ja otetaan) vanhempiensa mukana seurakuntaan, jos hänet on harvinaisesti, vaan ei poikkeuksellisesti, kastettu ennen 12 ikävuotta.
Meillä olisi syytä ottaa mallia Ruotsin vastaavasta tilanteesta. Ruotsissahan Missionsprovinssin papit kastavat täyttä päätä Ruotsin kirkkoon lapsia. Miksi se ei täällä muka kävisi? Onko meillä eri teologia Ruotsin evl kirkon kanssa?
Ehkä kapitulilla onkin ollut jokin piiloagenda?
Kyseessä lienee kirkkoriita: kumpi on enemmän Suomen evankelis-luterilainen kirkko? Piispat katsovat edustavansa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa hallinnollisesti tunnustettujen virkanimikkeidensä voimalla. Säätiön yhteisöt taas katsovat edustavansa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa kirkkomme tunnustuksen ja Raamatun perusteella (argumenttinaan KL ja KJ 1 §). Nähdäkseni hätätilaoikeus on heidän "jumalallinen oikeutuksensa". Hätätilaoikeus on ollut luterilaiselle kirkolle aina tärkeä.
Kumpikin on vahvoilla, mutta eri tavoin.
Kuopion tuomiokapitulin päätöstä on kuitenkin moraalisesti moitittava. Se on ottanut yksittäisten perheiden lapset kiistakapulaksi koetellakseen vastustajansa asemia ja käydäkseen valtataistelua. Moraalin kannalta tarkasteltuna tuomiokapituli on hävinnyt 6-0. Pielaveden kirkkoherra oli lähellä totuutta todetessaan, että lapset tuomitaan Kuopiossa kirkonkiroukseen (eli kirkollisen yhteyden ulkopuolelle).
Ja muuten.. Hetkinen!
Entäs se etiopialainen hoviherra, jonka Filippus kastoi kesken tämän kotimatkan? Ei etiopiassa ollut seurakuntaa, eikä häntä liitetty myöskään Jerusalemin seurakuntaan, hänhän ei kuulunut edes Israelin kansaan. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäänee, että hoviherran katsottiin olevan nyt Etiopian seurakunta yksinkin. Tai että hänet kastettiin yksinkertaisesti Kristuksen maailmanlaajaan kirkkoon, ilman paikallisseurakuntaosoitusta. Tietysti hoviherra sitten omassa maassaan jatkoi rukousta ja jumalanpalvelusta ja evankelioi ja aikanaan sinnekin syntyi paikallisseurakunta. Jumala ei tällaisissa ole pikkumainen.
Kirkollamme olisi nyt kairos-hetki käydä järjestelemään vanhauskoistensa jumalanpalveluselämä ja kirkolliset toimitukset. On jo myöhäistä, mutta ei liian myöhäistä.
Vesa Pöyhtäri
hiippakuntavaltuutettu
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Nyt pastori Pöyhtäri vetelee hieman mutkia suoriksi. Ensiksikin ongelmana kastetuissa lapsissa on se, että niitä yritetään liittää Suomen ev.lut. kirkon paikallisseurakuntaan. Nähdäkseni kirkollemme ei ole sinänsä ongelma jos jotkut lapset kastettaisiin luther säätiö -nimiseen kristilliseen uskontokuntaan, samoin kuin eihän kirkolla ole mitään ihmettelemistä helluntalaisten tai muiden kirkkokuntien kasteissa.
Luther säätiö on kasteissa aika kestämättömässä tilanteessa. Mikä se oikein on? Osa kirkkoamme vai oma kristillinen kirkko? Jos vastaus on ensimmäinen, niin miksi siinä kastaa muut kuin kirkkomme vihityt papit? Jos jälkimmäinen, niin miksi siinä kastaa meidän kirkkoomme vihityt papit?
Ongelmana tässä on se, että tieten tahtoen rikotaan kirkon käytäntöjä ja järjestystä vastaan.
On hienoa, että lapsia kastetaan kolmiyhteisen Jumalan armoliittoon. Jos kirkkoa moititaan siitä, että se on ottanut lapset kiistakapulaksi, niin samat sanat säätiölle. Piispat ja muut hallintoelimet edustavat kirkkoa apostolisen perinteen ja kirkolliskokous luterilaisen perinteen johdosta. Moraalittominta tässä on se, että muutamat luulevat voivansa puhua Jumalan suulla ja edustavansa "oikeaa kirkkoa" välittämättä kirkon ykseydestä. "Yksi, pyhä ja yhteinen", eikös se niin mennyt?
Ja, niin... Hoviherran olisi kannattanut jaksaa vaan yrittää ja lukea Jesajaa eteenpäin:
Älköön eunukki huokailko:
"Minähän olen kuivettunut puu." Sillä Herra sanoo näin:
-- Myös eunukit, jotka pyhittävät minun sapattini,
jotka tahtovat noudattaa minun mieltäni
ja pysyvät minun liitossani, saavat kunniakkaan nimen
pyhäkössä, muurieni sisäpuolella.
(Jes. 56:4-5)
Henri Järvinen
Vantaa
Hei Henri
Kirjoitat, että "Piispat ja muut hallintoelimet edustavat kirkkoa apostolisen perinteen ja kirkolliskokous luterilaisen perinteen johdosta".
Tässä olet oikeassa. Osittain. Kirkkomme on myös sitä mieltä, että jos piispat (tai tietysti kirkolliskokos yms.) kääntyvät evankeliumin vihollisiksi, harhaoppiin yms. kirkon jäsenten on luovuttava heistä. Kirkkomme, siis sinun ja minun kirkko, on Tunnustuskirjoissaan sitä mieltä, että "edustavuus" ei enää toimi, jos on käännytty kristittyjä vastaan tai ei toteuteta virkaa Raamatun ja tunnutuksen mukaisesti. Tällainen tilanne synnyttää oikeuden hankkia oikeat paimenet ja jumalanpalvelukset. Sinun ja minun kirkko on kirkko, joka toetutti tämän 1500-luvulla vihkimällä omia pappeja ohi silloisten piispojen.
Itse toivon, ettei tähän tarvitsisi mennä kirkossamme. Todella toivon. Mutta samalla olen tietoinen määräyksestä toimia juuri näin, jos tilanne muuttuu sellaiseksi. LS ratkaisu vihityttää Ruotsissa on mielestäni hienotunteinen piispojamme kohtaan. Piispamme sen sijaan, he kaikki ovat sanoneet näille Ruotsissa vihityille luterilaisille papeille "emme vihi".
Vesa Pöyhtäri
Hei Vesa,
Katso oma postaukseni samasta asiasta helmikuulta: Kasteen pätevyys.
Terv. kaimasi
PS. Täydet pisteet sinulle hienosta ja suoraselkäisestä esiintymisestäsi A-talkissa!
Post a Comment