Ristin teologiasta käytännössä

Luterilaisessa teologiassa tunnetaan eräänä keskeisenä käsitteenä ja Lutherin tekstien teologisena avaimena käsite "ristin teologia". Ristin teologiassa Jumala toimii pelastaessaan meitä päinvastaisesti kuin me omassa inhimillisyydessämme odottaisimme. Me odotamme voittovoimaa, mutta saamme huokailua uskomme heikkoudesta, me toivomme "ihmeitä ja tunnustekoja" mutta saamme vain Jumalan sanan ihmeen, me vaadimme hengellistä kiitoa ja syvällisiä kokemuksia, mutta meille annetaan vain ulkonaiset sana ja sakramentit.

Kirjoitin edellä, että saamme "vain Jumalan sanan ihmeen" ja "vain ulkonaiset sana ja sakramentit". Jeesus sanoo vertauksessaan Lasaruksesta, että rikas mies helvetin ahdistuksissa pyysi saada mennä varoittamaan omaisiaan, etteivät e joutuisi "tähän vaivan paikkaan". Vertauksen Aabrahamin vastaus oli, "Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot niitä... 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.'" Jostakin syystä Jumala on säätänyt pelastavan vaikutuksensa omaan sanaansa, ei hengellisiin tunnelmiin ja uskon kokemuksiin, näkyihin ja ilmestyksiin. Nämä jälkimmäiset ovat meille tärkeitä ja Jumala niitä antaa aina toisinaan, mutta taivaaseen ne eivät meitä vie. Sinne vievät vain ja ainoastaan Jumalan omat teot eli hänen pyhä sanansa ja sakramenttinsa.

-Miten niin! Eihän se ole riittävän hengellistä. Haluan jotain enemmän, ajattelet. Mutta pysähdypä ystävä hetkeksi. Kääntymällä tutkimaan sydäntäsi, omaa uskoasi, sen voimaa ja heikkoutta, et koskaan saavuta varmuutta. Aina jää vajaaksi. Aina jää taustalle kaikumaan kirottu epävarmuus. Jonkin aikaa voit kyllä itseäsi pettää, luulotella, uskotella itsellesi, -Minulla on vahva usko, tai ainakin riittävä. Ystäviäsikin voit hämätä, jopa rakkaitasi. Mutta omaatuntoasi et voi lahjoa, sitä et voi vetää mukaan kuvitelmiisi. Hiljaisina hetkinä, niinä arvokkaina hiljaisina hetkinäsi, kun kukaan ei sinua painosta, kun sinun ei tarvitse esittää mitään, kun saat olla "Jumalan edessä", silloin, kun Kaikkivaltias sinua puhuttelee hiljaisuudessa ilma sanoja ja ääntä, sinusta tulee hetkeksi rehellinen omantuntosi kysymykselle, kun se hiljaa kysyy, -Riittääkö uskosi? Silloin et väittele. -Ei riitä, se on aivan mennyttä, vain kulissit on pystyssä muita ihmisiä varten. Saat jostakin kehotuksen, -Juokse kiirellä Jumalan tekojen varaan. Mene jumalanpalvelukseen, mene sanan ja sakramenttien luokse, mene sinne, missä julistetaan sanaa Jumalan pelossa, ja anna Jumalan hoitaa sinua. Jumalan omissa teoissa ei ole ihmisen epävarmuutta ja häilyväisyyttä, niissä eivät merkitse hengelliset suhdanteet ja tuntemukset. Saat aivan levätä omasta uskostasi ja jättäytyä Jumalan Pojan uskoon.

Jotain ristin teologiasta on oheisessa uskonpuhdistajamme rukouksessa.

"Sinä olet ihmeellinen, rakastava Jumala. Sinä hallitset meitä taitavasti ja laupiaasti. Sinä korotat meidät alentamalla meidät. Sinä vanhurskautat meidät tekemällä meistä syntisiä. Sinä viet meitä kohti taivasta syöstessäsi meidät helvettiin. Sinä annat meille voiton antaessasi meidän jäädä tappiolle. Sinä lohdutat meitä, kun annat meidän surra. Sinä ilahdutat meitä, kun annat meidän itkeä. Sinä panet meidät laulamaan kyynelten läpi. Sinä teet meistä viisaita tehdessäsi meidät naurettaviksi. Sinä teet meidät rikkaiksi lähettäessäsi meille köyhyyttä. Sinä teet meistä herroja pannessasi meidät palvelemaan. Aamen. "