Sain emailin Ruotsalaiselta papilta Länsi-pohjasta. Kirje lämmitti mieltäni kovasti. Sen hengellinen anti myös pysähdytti. Kirjoittaja rohkaisi varjeltumaan katkeruudelta ja muistamaan Jumalan rakkauden kaikkia syntisiä kohtaan, joista jokainen saa itse tuntea olevansa suurin. Tämä antaa voimaa myös antaa anteeksi niille, jotka meitä vainoavat.
Ohessa vastaukseni veli T:lle.
Tack, broder T.
Det värmde i hjärtan då jag läste ditt skrivelse. Ja, att förbli fri av bitterhet, det är en Guds gåva. Jag försöker påminna mig, att det är inte en kamp emot biskop utan en kamp emot onda makter i himlarymden. De försöker att göra olovlig att predika och verka enligt Bibel. Först kvinnoprästsaken, sen homosaken, och till sist evangelium. Om vi ger bort Bibel i ämbetsfrågan, har vi ingenting att stå på i frågan om evangelium heller.
Gud välsigne dig i ditt arbete.
Guds frid
Vesa
Toinen asia oli kiva juttu Oulunseudun paikallislehdessä. Käytkää lukemassa (10.10.2007) http://www.rantalakeus.fi/. Sain olla esillä neutraalisti ja ilman toimittjan ennakkoasennetta.
Viime viikon Helsingin Sanomien uutisoinnista ja suuhuni pannuista sanoista minulla ei ole juuri mitään hyvää sanottavaa. Oikaisin asian toimittajalle, kielsin julkaisemasta lausumiani, ellen ehdi niitä tarkastaa. Hän ei noudattanut tahtoani, eikä ole edes julkaissut vastinettani. Hänelle on myös joku tuomiokapitulista syöttänyt pajunköyttä. Hän sanoi saaneensa kapitulista tiedon, että olisin saanut huomautuksen ("...on huomauttanut Pöyhtäriä...") jo aikaisemmin avioliittoon vihkimis asiassa. En ole saanut kapitulilta yhtään huomautusta. Ensimmäinen juttu jätettiin raukeamaan, sillä tutkintaa ei käynnistetty. Sen yhteydessä kapituli antoi vain ohjeistuksen, ja vielä konditionaalissa. Kapituli antoi myös oikeuden olla vihkimättä eronneita omantunnon tähden.
Toki vihin eronneitakin. En pidä ongelmallisena sitä, että esimerkiksi henkilö menee uuteen avioon, kun hänet on aikaisempi aviopuoliso jättänyt. Näin myös Luther opetti.
Jumalan armon avulla, ja monien esirukouksien tuella me Jari Rankisen, Ari Norron, rouva Ojalan kanssa yritämme pitää sydämemme rauhallisina ja tulevaisuuteen luottavina. Kun on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa, sen jälkeen ongelmat voivat olla vain pieniä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Guds frid,
Det har varit mycket för er på sista tiden. Därför känns det uppmuntrande att läsa att du håller modet uppe. Intressant att läsa om ditt besök i gymnasiet. Allt samverkar till det bästa för dem som älskar Gud, var därför trofast, Gud sviker inte. Välsignelse tillönskas Er alla
Roger Pettersson
Hei!
Mukava oli lukea tuo paikallislehden juttu. Lukion uskonnonopettajana iloitsin erityisesti siitä, että sinut oli kutsuttu kouluvierailulle. Olen itsekin ollut syksyllä 2002 Valkealan "jupakan" jälkeen Kuusankosken lukiossa Petrin kanssa vierailemassa syventävällä uskonnon kurssilla. Nuorten kanssa on aina antoisaa keskustella.
Muistamme kyllä sinua perheinesi joka ilta rukouksin. Samoin Jaria, Markusta, Aria ja Pirkkoa.
Rohkaiskoon sinua Vapahtajan sanat:
"Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle." Matt.7:24-25
Kristus-kallio kestää!
Mari Hiltunen, Valkeala
Post a Comment