Friday, March 28, 2008

Uskon rukous epätoivon keskellä

Rakas Herra Jumala, oma Isämme, tämä kurja elämä on niin täynnä valitusta, epäonnea ja epävarmuutta, niin täynnä uskottomuutta ja pahuutta, että olemme saaneet siitä kylliksemme. Me toivomme jo kuolemaa. Näin meidän sydämiämme yhä uudestaan ahdistaa kärsimättömyys ja elämänväsymys Me kyllästymme elämään ja toivomme itsellemme kuolemaa, vain siksi ettei meidän enää tarvitsisi kärsiä ja pitää puoliamme. Mutta sinä, Isä rakas, tunnet heikkoutemme. Anna meille siis kärsivällisyyttä kaikessa, mitä on kärsittävä. Auta meitä vapaaehtoisesti kestämään tämän elämän vaivat. Saata itse meitä turvallisesti halki kaiken pahuuden. Ja kun lopulta olemme matkan päässä, ota meidät silloin armollisesti pois tästä maailmasta. Älä salli kuoleman kauhistaa tai masentaa meitä. Lujassa uskossa laskemme sielumme sinun käsiisi.

Rakas vaimoni tapaa lukea ennen nukkumaan menemistä "Martti Lutherin rukouksia" ääneen. Lukee hän välillä Aku Ankkaakin. Nuo Lutherin rukoukset menevät sieluuni kuin kuuma veitsi voihin. Niissä ei lässytetä, ne ovat lujasti sanaan juurtuneita ja elämänmakuisia - aivan toista kuin monet nykypäivän Jumalan "rakkaudesta" heruttavat lörpöttelyt. Lutherin ja tämän päivän hurskastelijoiden ero on mielestäni siinä, että Luther eli Jumalan kirjoitetusta sanasta. Sanassa, sen jokaisessa jakeessa niin evankeliumeissa kuin kirjeissäkin puhui hänelle Pyhä Henki. Tämän lisäksi Luther myös eli vahvasti sanan todeksi. Sanan tähden hän sanoi aikansa kirkon johtajalle Roomassa, "Teillä on väärä vanhurskauttamisoppi", ja sai pian tuntea vainoa ja uhkailua. Hän ei pitänyt sanaa vain omana aarteenaan, vaan julisti sen eteenpäin kaikessa voimassaan, vaikka itse inhimillisesti arkaillen.

Helppoa se ei ollut Lutherillekaan. Oheinen rukous kertoo niistä tunnoista, joita hän joutui kokemaan, kun kaikki tiet näyttivät nousevan pystyyn. Jotakin samanlaista joudumme mekin kokemaan. Luotetaan kuitenkin, että Taivaan Isä on suuri. Hän johdattaa myös läpi tuiskun ja auttaa vainon ristin kantamisessa. Nämä meidän ristimme ovat pieniä verrattuna siihen ristiin jonka Herramme kantoi edestämme. Taivas on auki ja voitto saatu.

Rukoilkaa piispojemme puolesta! Tänään ymmärsin kuin ilmestyksenä, ettemme me Jarin ja Arin kanssa ole suurinta hätää kärsimässä, vaan piispamme, jotka maailma on pakottanut ja pakottamassa luopumaan Jumalan sanasta. Meiltä viedään työ ja toimeentulo, mutta heiltä Jumalan sana. Rukoilkaa heidän ja meidän puolestamme, että sana saisi pysyä Jumalan sanana ja kirkko Kristuksen kirkkona. "Herra Jeesus Kristus. Avaa kahleet. Tätä me syntiset pyydämme!" Amen, hyvää yötä, ja nyt nopeasti nukkumaan.

2 comments:

Blogi said...

Hei, etsin googlella nimesi perusteella sivuasi kun näin sinut televisiossa.. En osaa selittää miten hyvältä tuntui, että edes yksi ihminen siellä istui kuin Raamattu sylissään ja siitä uskonsa ja mielipiteensä ammentaen..

Olen välillä miettinyt sitä kohtaa Raamatussa, että "te loistatte kuin tähdet taivaalla, kun pidätte yllä Jumalan Sanaa" tai en muista sanatarkasti, mutta se ajatus meni jotenkin niin.. Ja minusta olit aivan ihana ihminen televisiossa ja minusta on niin väärin, että pastorin, joka uskonsa vuoksi on työssään, pitäisi uskonsa yhtäkkiä jotenkin kätkeä ja toimia ja puhua toisin.. Jos siinä työssä ei saa toimia uskonsa mukaisesti, niin missä sitten? Ymmärrän jotenkin, että tavallisessa työssä oleva ihminen ei aina voi julistaa tai elää jotenkin niin avoimesti kristittynä kuin tahtoisi, tai toisaalta ainahan se on vaikeaa ja silti niin pitäisi tehdä.. Mutta liian usein menee niin, että ristiriitoja välttääkseen pysyy hiljaa ja muut puhuvat ja kertovat suureen ääneen omat mielipiteensä, mutta oikeasti sitä olisi ihan yhtä suuri sananvapaus kertoa omiakin mielipiteitä.. Ja kun ne ei ole vain mielipiteitä, vaan kaikkien olisi hyvä kuulla enemmän Raamatusta. Olen usein sanonut, ettei minua oikeastaan edes kiinnosta ihmisten mielipiteet tai edes se, millaisia teorioita itse voisin kaikesta muodostaa, vaan haluaisin ymmärtää paremmin sitä, mistä Raamattu puhuu.. Sitä vain ymmärtää niin vähän, ja silti se millikin on jo niin .. enemmän kuin elämä =)

Noniin, ehkä tämä oli sekavaa, mutta halusin sanoa sinulle, että olit ohjelmassa se tähti taivaalla, vaikka sinua vastustettiin.. Ja on äärimmäisen surullista, että ihanimmat pastorit, jotka pitävät Sanasta kiinni ja opettavat sitä valtavalla innolla, joutuvat työssään ahtaalle.. Tiedän sellaisia kun eivät ole halunneet mennä samaan aikaan papiksi vihittäväksi jos tilanne ei ole tuntunut täysin Isin mielen mukaiselta ja sen takia niitä ei ole vihitty papiksi ollenkaan =I Vaikka niillä on kaikki se tieto ja taito ja Pyhän Hengen antamat lahjat siihen työhön!

Mutta olit kilttinä, nöyränä ja rakkaudellisena kaikkien edessä, etkä hermostunut, vaikka syytä toisaalta olisi ollut.. Selitit vain itse asiaa jotenkin kärsivällisesti. Ja se on ihan totta, että _naistenhan_ se pitäisi Raamatun avulla todistaa, miksi he toimivat pastoreina, eikä toisin päin.. Kautta aikojen suurin osa kirkoista on toiminut tietyllä tavalla ja sille on paljon perusteita, ja jos keksitään jotain uutta, niin sillekin pitäisi olla jotain perusteita.. Eikä vain, että Raamattu on jotenkin vanhentunut joltain osin.. Ei se ole, se on aina uusi ja loistaa aina yhtä kirkkaana meille hämärtyneille =)

Siunausta ja voimia! (En tiedä miten hienosti sanoin jotain, ehkä sanoin jotain väärinkin, mutta naputin vain suoraan ajatuksiani mitä halusin sanoa..)

- Tiina Kajala

Viher-Tuomo said...

Kiitokset Vesa ja Tiina. Hienoa lukea teidän ja Martti-sedän ajatuksia. Kiitos ennen kaikkea Pyhälle Hengelle, joka näitä asioita meille syntisille kirkastaa. Jumalan olkoon kiitos, kunnia ja ylistys!

Tuomo Viherjuuri